Seurakunnan perustaminen

Heikki Tyrni 2008

Esimerkkinä Paavali

Apostolien teoissa lähetyskäskyn täyttämisessä keskeisin toimintatapa oli uusien seurakuntien perustaminen.

Apostolien teot 14 kertoo kuinka seurakuntien perustaminen on lähetystyön ja evankelioinnin keskeinen tavoite. Siinä lääkäri Luukas kertoo Paavalin ensimmäisestä lähetysmatkasta. Kun Paavali julisti evankeliumia (evankelioi) Antiokiassa, Iconionissa ja Lystrassa syntyi vastustusta, jonka takia Paavali joutui lähtemään pois näistä kaupungeista. Sitten myöhemmin Paavali palaa näihin kaupunkeihin. Palatessaan hän valitsee vanhimmat ja siten organisoi seurakunnat näille paikkakunnille. Paavalin työ oli siis kesken niin kauan kunnes hän oli saattanut työn siihen vaiheeseen, että uudet seurakunnat olivat perustetut.

Apostolien tekojen 19 luvussa kerrotaan Paavalista pitämässä keskusteluja päivittäin Tyrannoksen koulussa. Tänä aikana kaikki Aasian maakunnan asukkaat, sekä juutalaiset, että kreikkalaiset saivat kuulla Herran sanan. Miten tämä on mahdollista? Ilmeisesti Paavalin opetus tähtäsi seurakuntien perustamiseen muille Aasian maakunnan paikkakunnille ja hän luotti tehtävän maallikoille.

Motiivi missiologinen

Uusien seurakuntien ja yhteisöjen perustamisen tarkoitus on uusien ihmisten saavuttaminen.

Lähetyskäskyyn sisältyy eri ulottuvuuksia. Apostolien teoissa nähdään maantieteellinen ulottuvuus – ilosanoma on julistettava niin lähellä kuin kaukana oleville. Suomen kristityille on lähetystyö rakasta, ja sitä on tuettu jopa yli voimavarojenkin. Lähetysmaissa seurakuntien perustaminen on ollut aina itsestään selvää.

Samanaikaisesti määrätietoinen kotimaan valloittaminen uusia seurakuntia ja yhteisöjä istuttamalla on jäänyt pienemmälle panostukselle. Nyt on aika lähettää lähettejä myös Suomen rajojen sisäpuolelle, lähiöihin, ja taajamiin. Panostamalla nyt vahvasti kotimaahan, luomme samalla pohjaa kauemmaksi suuntautuvan lähetystyön menestykselle jatkossa.

Suomi ei enää ole yhtenäiskulttuurin maa, vaan maa jakaantuu useampaan kulttuuriin ja alakulttuuriin. Viime vuosina Suomeen on lisäksi tullut ihmisiä eri kulttuurisista ja kielellisistä taustoista. Siten ihmisten tavoittamisessa tarvitaan missiologista lähestymistapaa eli heille välitetään evankeliumi heidän kulttuurissaan ja mieluiten heidän kielellään.

Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyssä painotetaan opetuslapseutta. Opetuslapseus eletään todeksi ihmisen jokapäiväisessä elinympäristössä – täten opetuslapseuteen kasvaa parhaiten päivittäisten elämäntilanteiden kautta etsien ja löytäen niissä Jumalan tahdon. Siksi mitä lähempänä ihmistä seurakunta on maantieteellisesti, kulttuurisesti ja kielellisesti, sitä paremmin se voi toteuttaa opetuslapseuttamistehtäväänsä. Raamattukoulut ja opetuslapseuskoulut, vaikka ovatkin hyviä ja suositeltavia, eivät voi korvata lähellä ihmistä olevaa seurakuntaa tässä tehtävässä, vaan parhaimmillaan täydentävät sitä.

Tehokkainta evankeliointia

Kirkkokuntien jäsenmäärän kasvu on ollut eniten riippuvainen uusien seurakuntien ja yhteisöjen perustamisesta. Tämä tarkoittaa sitä, että evankeliointi on tehokkainta seurakuntien perustamisen yhteydessä. Uusi seurakunta ja yhteisö on niin monitahoinen kokonaisuus, että kasvulle välttämättömät elementit toteutunevat niissä paremmin ja niissä lienee enemmän ”tilaa” uudelle ihmiselle – tilaa ystävyydelle, huomiolle, hengellisesti, henkisesti, jne…,

Kun uusi yhteisö syntyy voimakkaasta halusta kertoa Ilosanoma uusille ihmisille, se etsii erilaisia mahdollisuuksia jakaa Ilosanoma ja sitä leimaa halu tutustua ja yhteisönä sopeutua ja antaa tilaa uusille ihmisille. Yhteisön sisällä on sijaa uusille ystävyyssuhteille, joten ihmisten sosiaaliset ja hengelliset tarpeet tulevat keskinäisessä yhteydenpidossa täytettyä ja syntyy opetuslapsena kasvamiselle myönteinen kasvuympäristö.

Joitakin tutkimustuloksia:

Lyle Schaller raportoi vuosina 1976-1978 tehtyä tutkimusta USAn kirkkokunnista. ”Every denomination, reporting an increase in membership reports an increase in the number of congregations. Every denomination reporting an increase in the total number of congregations reports an increase in members. Every denomination reporting a decrease in membership reports a decrease in congregations. Every denomination reporting a decreeease in congregations reports a decrease in members.”

Will McRaney, New Orleans Baptist Theological Seminary, kirjoittaa: ”In a newly planted church there are 14.4 baptisms per year for every 100 people in regular attendance in worship. When a church has been in existence sixteen years or more, the baptism rate is half that: Only 7.3 baptisms per year for every 100 people in attendance.”

Suomen helluntaiherätyksen osalta kastetilastot osoittavat, että alle 15 vuotta vanhat seurakunnat kastavat huomattavasti enemmän suhteutettuna jäsenmäärään kuin vanhemmat helluntaiseurakunnat. (Heikki Tyrni, 2002)

Advertisements
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.