Raportti Suomen DAWN -seminaarista

Wolfgang Simson 2001

Wolfgang Simson on yksi DAWN -liikkeen Euroopan johtajista. Tämä on käännös hänen muille DAWN -liikkeen johtajille lähettämästään kirjeestä.

Olemme päättämässä toista kotiseurakuntapäivää Tampereella, Suomessa (14-16.9.2001) ja olemme päättäneet Suomen kansallisen DAWN -tiimin kanssa järjestää seuraavan kansallisen DAWN -konferenssin 10-13.10.2002.

Chris Daza on ollut kanssani ja tehnyt erittäin hyvää työtä nostattaessaan näkyä, opettaen profeetallisen seurakunnanistuttamisen roolia ja on toiminut monilla kyyneleillä välikappaleena profeetallisessa palvelustyössä, sekä rohkaissut ja kohottanut monien tulevaisuudentoivoa.

Ensimmäinen DAWN -konferenssi vuonna 1994 on vaikuttanut yleiseen seurakuntien istuttamisen näkyyn kansakunnissa, ja on monia seurakuntia, jotka on suunniteltu ja istutettu suorana tuloksena konferenssista. Eräs tällainen on Palatsi -seurakunta Tampereella, jonka perusti ylistyksenjohtaja Markku Ylipää ryhmänsä kanssa vuosi ensimmäisen DAWN -konferenssin jälkeen.

Enemmän kuin 450 ihmistä on löytänyt Kristuksen siitä lähtien ja noin lähemmäs 100000 ihmistä on tosiasiassa laskettu vierailleen tässä näkyyn perustuvassa seurakunnassa viimeisen kuuden vuoden aikana. 36000 kävi yksistään ensimmäisenä vuotena 1996, mikä osoittaa, miten suuri kiinnostus tämän tyyppisiin uusiin seurakuntiin on tässä vahvasti luterilaisessa maassa.

Ihmiset, jotka olivat ”vain osanottajina” DAWN -konferensissa seitsemän vuotta sitten, ovat tänään kansallisessa johtajuudessa, kuten Tapio Sätilä. Hänestä on tullut muiden mukana sillanrakentaja ja strateginen verkostoija yhdessä toisten kanssa yhdessä parhaista kansallisista DAWN -tiimeistä, jotka tiedän.

Tapio saattaa osallistua DAWN -näyn innostamiseen muissa maissa myös, koska hänellä on mahdollisuus matkustamiseen Jumalan seurakunnan työyhteydessä. Tässä kirkkokunnassa on nyt 500 000 jäsentä 102 maassa ympäri maailmaa.

DAWN -tiimi valmistaa toisen tutkimusprojektin, jonka vetää Heikki Lassila valmisteluksi toiseen DAWN -konferenssiin vuonna 2002. Ensimmäinen tutkimus tuli laajalti huomioiduksi ja herätti keskustelua.

Uusia seurakuntia on myös perustettu, mutta tosiasiallinen määrä on jäänyt paljon alhaisemmaksi kuin DAWN:in tavoite ”2000 seurakuntaa vuoteen 2000 mennessä”. Tämä on osaksi koska Luterilaisen kirkon valtava seurakuntien istuttamisen tavoite oli paremminkin unelma kuin todellinen tavoite.

Muita syitä on, että seurakunnallisten ja kirkkokunnallisten mallien kyky selviytyä seurakuntien istutuksesta yliarvioitiin tässä kohden. Kirkkokunnille oli vaikeaa muotoilla uudestaan monia arvojaan ja prioriteettejään yleisen jähmettymisen ja paikallaan pysymisen aikakautena. Paljon voimia on käytetty uusien verkostojen muodostamiseen ja olemassaolevien seurakuntien uudistamiseen.

DAWN -tiimi on pahoillaan siitä toisille ja on realistisempi tulevaisuuden tavoitteiden asettamisen suhteen. Tapahtunut osui seurakuntien istuttamisen innostuksen aallonhuippuun, joka pyyhkäisi läpi Euroopan vuosina 1988-1994, joillakin maltillisemmilla kokemuksilla jälkeen päin.

Kotiseurakunnan ja cityseurakunnan käsite on hyvin omaksuttu ja jopa lyhyen ”hautomisvaiheen” jälkeen on jo lukuisia merkkejä sen käyttöönotosta. Maan täyttämisellä evankelisilla seurakunnilla on liian monta etua mainitaksemme, mutta eräs niistä on se, että kukin voi osallistua siihen prosessiin juuri siellä missä hän asuu, ja näin paljon laajempi seurakunnan istuttajien reservi voidaan aktivoida mukaan.

Kotiseurakuntaistuttaminen näyttää ilmenevän neljällä tasolla.

1. Perustetaan yksilöllisiä kotiseurakuntia, jotkut perustajat Daavidin nykyaikaisia hengenheimolaisia (1.Sam 22:2-), lähetysmielisiä ihmisiä.

2. Luodaan kotiseurakuntien verkostoja 1 PLUS- mallin strategisen laadun mukaan (näkyyn perustuva, ryhmä, suunnitelma jne).

3. Olemassaolevia seurakuntia muutetaan kotiseurakuntaverkostoksi, tai -liikkeeksi.

4. Kokonaisia kirkkokuntia (kuten Jumalan seurakunta) tai järjestöjä, jotka ovat halukkaita, muutetaan kokonaan tai osittain kotiseurakuntamuotoon tai ainakin ne siirtyvät perustamaan kotiseurakuntia jossain vaiheessa.

Ilmeisesti tulee olemaan kolme pääväylää:

 perinteiset seurakunnat,

 soluseurakunnat,

 kotiseurakunnat ja city-seurakunnat,

joiden kaikkien tulee siirtyä kotiseurakuntien istuttamiseen. Olemme keskustelleet DAWN -konferenssin pitämisestä siten, että kaikki kolme väylää ovat läsnä asettaen tavoitteita yksilöllisesti ja tuoden sitten ne yhteen ja seisten yhdessä kansan puolesta sen sijaan, että käyttäisivät vähäiset voimavaransa toistensa evankelioimiseen.

Ne ovat taloudellisesti ahtaalla aina ”masennukseen ja psykologiseen tyhjiinraukeamiseen” asti, sanoo Kari Törmä, yksi kansakunnan uskollisista isistä ja John Knox -hahmoista. On ehkä vaikea selittää, että sellainen rikas maa kuin Suomi – kuten Eurooppa yleensäkin – voi omistaa niin vähän näkyä, ja näyn kantajat elävät mitä uskomattomimmissa taloudellisissa rajoitteissa. Tunnen mitä suurinta kunnioitusta sellaisia miehiä kohtaan.

Etsimme keinoja Luukas 10:n käyttöönottamiseksi konseptina seurakunnanistuttajien pikakoulutukseen ja meillä saattaa olla tehokas kahden päivän ”Valmenna valmentajia” -konferenssi Suomessa ensi vuonna.

Mistä en nyt kuitenkaan mainitse teille sen enempää, on saunan ratkaiseva vaikutus seurakuntien istuttamisessa. Tiedän, että jotkut teistä, kuten Chris, ovat näistä asioista pihalla kuin lumiukko!

Siunaten Wolfgang

Advertisements
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.